Maastoratsastuksesta voi nauttia myös talvisin! Oikealla pukeutumisella varmistaa sen ettei tarvitse palella pitemmälläkään retkellä. Toki pitemmällä retkellä myös viritellään nuotiotulet metsälaavun hämyssä ja lämmitellään käsiä kuuman kahvikupin kyljessä...
Kuuraiset puut ja alkutalven sininen kajo tarjoaa ihan uudenlaisia tunnelmia. Hevosen lämpö, höyryävä hengitys... Siinä aineksia talvipäivän tunnelmalliseen maastoretkeen! Joinakin päivinä aurinkokin pilkistelee ja pakkaspäivänä maisema kimaltelee kuin timanteilla koristeltuna. Kaunista!
Kun saadaan lunta on ehdottomasti koettava myös rekiajelun ilot! Olisiko tässä myös erilainen joululahja vaikkapa isovanhemmille?
Kulkusten helinä, reen jalasten suhina ja hevosen hulmahteleva harja kylätiellä jättää unohtumattomat muistot! Toisille se tuo mieleen rakkaita muistoja nuoruudesta. Sehän on taiottu kuin suoraan menneiden vuosikymmenten takaa, kun kylän jokaisesta pihasta vielä hulmuharja löytyi...Eipä ihme että kylätiellä reki ja suomenhevonen pysäyttää ohikulkijat katselemaan hymy huulilla. Itsellemme reen eteen valjastettu hevonen tuo joka kerta jotenkin hartaan tunteen. Ajatukset lentävät väkisinkin jonnekin sukupolvien taakse.
sunnuntai 6. joulukuuta 2009
torstai 3. joulukuuta 2009
Suomenhevonen olisi ansainnut juhlavuotensa joka vuosi!
Itsenäisyyspäivänä suomenlippu nostetaan taas monessa kodissa salkoon. Niin meilläkin tehdään. Se tuo mieleen kiitollisuuden itsenäisestä kotimaastamme, jota miehet ja hevoset puolustivat rohkeasti ja uskollisesti! Sama rohkea veri virtaa suomenhevosen suonissa edelleen. Tukkirekan ohi kuljetaan epäröimättä ja pää pystyssä, vaikka ulkomaiset lajitoverit päristelevät siinä sieraimiaan. Suomalaiset saavat olla ylpeitä hevosestaan, niihin mekin luotamme olipa satulassa sitten pieni lapsi tai vanhus!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)