Ketun ohje unohtui tavatessamme

Pienen pieni ketunpoika valkoinen tupsu hännässään taapersi metsätien laidan heinikossa eilen torstaina 25.6 matkallani Ratsutaipaleelle.

Mitä minun tulee tehdä? pikku prinssi kysyi. - Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi...

En puhunut mitään, mutta kameraa esiin kaivaessani repolainen luikki pakoon. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista - kertooko kamera enemmän kuin tuhat sanaa.

Leiriterveisiä!

Kesäleirit ovat pyörähtäneet käyntiin ilosissa merkeissä. Mukana on ollut sekä junnuja että sennuja. Toimintaa on riittänyt!
Joillakin leireillä on menty myös kentällä. Toiset leirit ovat olleet pelkästään maastoleirejä, toiveiden mukaan.
Kaunis luonto ja hevoset... Siinäpä hyvät puitteet nauttia kesästä!

Uusia seikkailuja on vielä luvassa sillä leirikesä jatkuu. Vielä mahtuu mukaan jos ei joku ole ehtinyt tämän kesän leiriänsä varaamaan!

Kohtaaminen metsätiellä

Teimme perjantai-iltana pienen metsälenkin ja kohtasimme metsätiellä uuden tuttavuuden. Pullea supikoira loikki metsästä suoraan eteemme!
Hevoset katselivat hiukan kummissaan tuuheaturkkista otusta. Taisi yllätys olla molemminpuolinen, koska se otti samantien jalat alleen ja katosi metsään...
Mielenkiintoista päästä näkemään noin läheltä villiä luontoa. Supikoiriakaan ei usein niin läheltä näe. Komea turkki niillä on ja muutenkin ovat suloisen näköisiä vipeltäjiä!

Torninmäen laavuretki

Viime lauantain laavuretki Torninmäen laavulle jäi taas mukaviin muistoihin. Pienellä porukalla ratsastettiin alkukesän vehreyden läpi metsän siimeksessä. .. Hellepäivänä metsän varjo tuntui suloiselta.
Laukkapätkä pehmeällä hiekkatiellä, kavioiden kumu... Wau, se on elämää!
Matkalla nähtiin joutsenen pesä lahden poukamassa. Ahkerasti emo siellä hautoi.

Laavulla oli jo nuotiotuli loimuamassa, metsästysmajan hämärässä. Levähdystauko oli tunnelmallinen, hevoset ruohostivat pihalla tyytyväisinä.
Paluumatkalla otettiin vielä reippaita laukkapätkiä ja nautittiin varjoisista metsistä. Kaunis tämä Suomen suvi, jylhän kallioiset metsät, vihreät niityt ja kimaltelevat järvet...

Kuka söi kenet?

Luonto oli tänään kaunis maastoratsastuksellamme vaikka satoikin. Uusia reittejä löytyi taas.

Uusi haukkojen pesäpuu löytyi ja jonkun isomman pedon haaskaama eläin. Kiinnostavaa. Olisko ollut supikoira mikä oli syöty, kun niin paljon pitkää, kymmensenttistä karvaa oli kiskottu irti matoksi, mutta itse saalis viety pois.

Mua kiinnostaa kovasti mikä eläin oli syöty, koska sen karva oli pitkää, karkeaa ja vaalean harmaata. Onko supikoirissa vaaleita? Olen nähnyt vain tummia supikoiria itse.

Mietin hakisko sitä karvaa tupon talteen...niin paljon rupesi kiinnostamaan. Jos joku peto onkin syönyt toisen pedon, eli suden? Hevosen selästä nähtynä voi tietysti näyttää erilaiselle tuo karvan laatu.

Toinen vaihtoehto että jonkun koira on syöty...siis norjan harmaa, metsästyskoira. Tosin olen kuullut myös että susilauma joskus tappaa ja jopa syö vanhan raihnaan suden myös. Luontokirjojen perusteella mitä olen tutkinut, uskon että tuo oli joka tapauksessa susien tekoa, ei esim. karhun tai muun pedon. Susi kyllä nielee myös karvaa saaliistaan..pitäs nyt kerrata biologiaa. :) Karva oli revitty siihen malliin, ettei tarvi ajatella että se olisi ollut vain ihmisen koiranharjauspaikka. Sekin nimittäin ois ollut mahdollista.Mutta kukaan ei revi koirastaan päällysturkkia eli kovaa karvaa kokonaan irti.:) Koiraa harjatessa lähtee vain pohjavilla.

Jaa kokemuksia

Jaa kokemuksia ratsastusvaelluksilta Ruoveden kauniissa maisemissa! Mitä löysit ja koit tallilla, maastossa, leirillä tai tuvassa. Tai kun otit ensituntumaa hevosiin ja tallimme muihin asukkaisiin.