Lokakuussa luonto esittäytyy edelleen kauniissa ruskan väreissä.
Esim. luonnonpuiston retket aarnimetsässä ovat olleet ihania!
Ikivanhat naavaiset puut huokailevat, valot ja varjot tanssivat oksistoissa. Samettinen sammalpeite verhoaa maata.
Hiljaisessa metsässä ainoat äänet ovat kavioiden kumina nelasten peittämällä polulla, hevosten pärskähtely, satuloiden narina... Jonkun pikkulinnun surumielinen piipitys metsikössä.
Tunnen sulautuvani yhteen ratsuni kanssa, luotettavasti se vie minua läpi synkän metsän...
Kelopuut kohoavat luonnon taideteoksina kohti korkeutta. Välillä näemme jylhiä kallioita ja puiden takana siintää pieni järvi.
Tuulenkaadot näyttävät salaperäisiltä hämyisessä metsässä.
Saavumme vanhalle idylliselle kartanolle. On kuin palaisi menneeseen aikaan sukeltaessaan tulen väreissä hehkuvalle vaahterakujalle.
Tällaista ei voi kokea maneesitunnilla ratsastaessaan.
Tämä on koettava ainakin kerran syksyssä! :)
Jos omaat perusratsastustaidot ilmoittaudu mukaan tälle kolmen tunnin retkelle!
Matkavauhti rauhallinen tai keskireipas, toiveiden mukaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti