Viime päivinä olemme saaneet lisää kosketusta luontoon jonka keskellä elämme. Ratsastusretkillä vastaan on tullut mm. mäyrä ja näätä.
Näätä uskaltautui tallinpihaan saakka eikä pitänyt kiirettä poistumiselle, vaikka Terhi katseli sitä tallin ovelta muutaman metrin päästä. Veikeä otus!
Mitähän seuraavaksi vastaan tulee?
Hevoset suhtautuvat ympäröivään luontoon rauhallisesti. Ne eivät ole vieraantuneet luonnosta emmekä mekään, kaksijalkaiset... Vai mitä?
Kun vaan nousemme ratsaille ja sukellamme keskelle erämaan rauhaa... sitä kaipaa ihmisen sielu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti