Kuuraiset puut ja alkutalven sininen kajo tarjoaa ihan uudenlaisia tunnelmia. Hevosen lämpö, höyryävä hengitys...

Maastoratsastuksesta voi nauttia myös talvisin! Oikealla pukeutumisella varmistaa sen ettei tarvitse palella pitemmälläkään retkellä. Toki pitemmällä retkellä myös viritellään nuotiotulet metsälaavun hämyssä ja lämmitellään käsiä kuuman kahvikupin kyljessä...

Kuuraiset puut ja alkutalven sininen kajo tarjoaa ihan uudenlaisia tunnelmia. Hevosen lämpö, höyryävä hengitys... Siinä aineksia talvipäivän tunnelmalliseen maastoretkeen! Joinakin päivinä aurinkokin pilkistelee ja pakkaspäivänä maisema kimaltelee kuin timanteilla koristeltuna. Kaunista!

Kun saadaan lunta on ehdottomasti koettava myös rekiajelun ilot! Olisiko tässä myös erilainen joululahja vaikkapa isovanhemmille?

Kulkusten helinä, reen jalasten suhina ja hevosen hulmahteleva harja kylätiellä jättää unohtumattomat muistot! Toisille se tuo mieleen rakkaita muistoja nuoruudesta. Sehän on taiottu kuin suoraan menneiden vuosikymmenten takaa, kun kylän jokaisesta pihasta vielä hulmuharja löytyi...Eipä ihme että kylätiellä reki ja suomenhevonen pysäyttää ohikulkijat katselemaan hymy huulilla. Itsellemme reen eteen valjastettu hevonen tuo joka kerta jotenkin hartaan tunteen. Ajatukset lentävät väkisinkin jonnekin sukupolvien taakse.

Suomenhevonen olisi ansainnut juhlavuotensa joka vuosi!

Itsenäisyyspäivänä suomenlippu nostetaan taas monessa kodissa salkoon. Niin meilläkin tehdään. Se tuo mieleen kiitollisuuden itsenäisestä kotimaastamme, jota miehet ja hevoset puolustivat rohkeasti ja uskollisesti! Sama rohkea veri virtaa suomenhevosen suonissa edelleen. Tukkirekan ohi kuljetaan epäröimättä ja pää pystyssä, vaikka ulkomaiset lajitoverit päristelevät siinä sieraimiaan. Suomalaiset saavat olla ylpeitä hevosestaan, niihin mekin luotamme olipa satulassa sitten pieni lapsi tai vanhus!

Uusia ystäviä!

Syksyllä joukkomme vahvistukseksi on liittynyt pörröinen pikku shetlanninponitamma Dido.
Koska Dido muistuttaa pyöreänä lyllertävää muumimammaa, se sai lempinimekseen Muumi. :)

Muumi on ylläpidossa ja sillä voivat ratsastaa kaikkein pienimmät ratsastajat.
Päivät Muumi ulkoilee yhdessä tallikaverinsa Sohvin kanssa.

Oletko jo tutustunut kesälliseen kissanpentuun Kristiinaan?
Kristiina on harmaa raitapaita joka rakastaa leikkimistä. Pekka-kissa joutuu kestämään rajuja leikkejä... Kun Pekka väsyy "pikkusiskoon" ja häipyy isojen poikien hiirijahtiin, Krisse joutuu hauskuuttelemaan kaatelemalla kukkapurkkeja ja roikkumalla verhoissa. Aina löytyy energiaa palloleikkiin!

Sussu-koira on maailman kärsivällisin, se seuraa kissojen temmellystä sohvalla rötköttäen.

Tallin toiminnassa pyörivät alkeiskurssit tiistai- ja perjantai-iltaisin. Tervetuloa mukaan opettelemaan ratsastusta! Lisätietoa löydät etusivun otsikon "Syksyn ohjelmaa" alta.

Syys-Lokakuussa ratsastaneita muistetaan myös ilmaisen ratsastusretken arvonnalla, joten lokakuussa kannattaa tulla ratsastamaan. :)

Syyslomaleireille on myös vielä jokunen vapaa paikka, joten vielä ehtii ilmoittautumaan!
Tule mukaan nauttimaan lomastasi hevosten parissa!

Syysterveisiä

Lokakuussa luonto esittäytyy edelleen kauniissa ruskan väreissä.
Esim. luonnonpuiston retket aarnimetsässä ovat olleet ihania!

Ikivanhat naavaiset puut huokailevat, valot ja varjot tanssivat oksistoissa. Samettinen sammalpeite verhoaa maata.
Hiljaisessa metsässä ainoat äänet ovat kavioiden kumina nelasten peittämällä polulla, hevosten pärskähtely, satuloiden narina... Jonkun pikkulinnun surumielinen piipitys metsikössä.
Tunnen sulautuvani yhteen ratsuni kanssa, luotettavasti se vie minua läpi synkän metsän...

Kelopuut kohoavat luonnon taideteoksina kohti korkeutta. Välillä näemme jylhiä kallioita ja puiden takana siintää pieni järvi.
Tuulenkaadot näyttävät salaperäisiltä hämyisessä metsässä.

Saavumme vanhalle idylliselle kartanolle. On kuin palaisi menneeseen aikaan sukeltaessaan tulen väreissä hehkuvalle vaahterakujalle.

Tällaista ei voi kokea maneesitunnilla ratsastaessaan.
Tämä on koettava ainakin kerran syksyssä! :)

Jos omaat perusratsastustaidot ilmoittaudu mukaan tälle kolmen tunnin retkelle!
Matkavauhti rauhallinen tai keskireipas, toiveiden mukaan.

Kesä jatkuu!

Ratsutaipaleen kesä jatkuu edelleen aurinkoisissa merkeissä.

Hevoset nauttivat vapaa-ajallaan Leppäkorven rehevästä laitumesta...
Myös ratsastusretket ovat ihania, kun luonto esittäytyy taas uusissa loppukesän väreissään ja täyteläisissä tuoksuissaan. Marjamättäät hehkuvat ja erilaiset sienet putkahtavat esiin polkujen varsilta...
Tähän aikaan kesästä ilma ei ole enää liian kuuma vaan sopivan lämmin ja silti usein aurinkoinen tai puolipilvinen. Loistava ratsastusaika!
Ötökätkään eivät nyt kiusaa hevosia yhtä paljon kuin keskikesällä.

Meillä on nyt myös käytössä uusia ratsastusreittejä. Ikivanhaan satumetsään on raivattu reitti joka on todellinen elämys luonnon rauhaa ja salaperäisen metsän hämyjä rakastavalle kulkijalle!
Retki siellä kestää 3-4 h. Suosittelemme lämpimästi! Kysy Aarnimetsän retkeä!

Väärinmajan MM-rallin tapahtumista sisäpiirin tietoa/Ratsutaival 2.8.2009

Kimi Räikkönen sanoi haastattelussa, ettei tajua mitä tapahtui, kun
auto lähti luisumaan hirmu vauhtia ja sitten karkasi käsistä
pöpelikköön. Onneksi kukaan ei yhdistänyt fiaskoa tallimme polleihin.
Saman aamuna nimittäin päräytimme Väärinmajan erikoiskokeella
maastoratsastuksen hevosilla ja Leimulla oli vähän massu sekaisin.
Jännitti varmaan pelastuslaitoksen kaaroja, kun niitä oli jo tunteja
etukäteen teiden tukkeena odottamassa mahdollisia ulosajoja. Hevoset
pysyivät onneksi hyvin tiellä kaarteissakin eivätkä luisuneet metsään
eivätkä kaatuneet katolleen. Ei edes osia lennellyt aamulenkillä.

Rallikatsauksemme päättyy valitettavasti tähän sillä jatko-osa
rallisarjasta on myyty yksinoikeudella Iltasanomille, joten sen
julkaisu tässä blogissa ei ole mahdollista.

Villiä luontoa!

Viime päivinä olemme saaneet lisää kosketusta luontoon jonka keskellä elämme. Ratsastusretkillä vastaan on tullut mm. mäyrä ja näätä.
Näätä uskaltautui tallinpihaan saakka eikä pitänyt kiirettä poistumiselle, vaikka Terhi katseli sitä tallin ovelta muutaman metrin päästä. Veikeä otus!

Mitähän seuraavaksi vastaan tulee?
Hevoset suhtautuvat ympäröivään luontoon rauhallisesti. Ne eivät ole vieraantuneet luonnosta emmekä mekään, kaksijalkaiset... Vai mitä?
Kun vaan nousemme ratsaille ja sukellamme keskelle erämaan rauhaa... sitä kaipaa ihmisen sielu.

Ketun ohje unohtui tavatessamme

Pienen pieni ketunpoika valkoinen tupsu hännässään taapersi metsätien laidan heinikossa eilen torstaina 25.6 matkallani Ratsutaipaleelle.

Mitä minun tulee tehdä? pikku prinssi kysyi. - Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi...

En puhunut mitään, mutta kameraa esiin kaivaessani repolainen luikki pakoon. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista - kertooko kamera enemmän kuin tuhat sanaa.

Leiriterveisiä!

Kesäleirit ovat pyörähtäneet käyntiin ilosissa merkeissä. Mukana on ollut sekä junnuja että sennuja. Toimintaa on riittänyt!
Joillakin leireillä on menty myös kentällä. Toiset leirit ovat olleet pelkästään maastoleirejä, toiveiden mukaan.
Kaunis luonto ja hevoset... Siinäpä hyvät puitteet nauttia kesästä!

Uusia seikkailuja on vielä luvassa sillä leirikesä jatkuu. Vielä mahtuu mukaan jos ei joku ole ehtinyt tämän kesän leiriänsä varaamaan!

Kohtaaminen metsätiellä

Teimme perjantai-iltana pienen metsälenkin ja kohtasimme metsätiellä uuden tuttavuuden. Pullea supikoira loikki metsästä suoraan eteemme!
Hevoset katselivat hiukan kummissaan tuuheaturkkista otusta. Taisi yllätys olla molemminpuolinen, koska se otti samantien jalat alleen ja katosi metsään...
Mielenkiintoista päästä näkemään noin läheltä villiä luontoa. Supikoiriakaan ei usein niin läheltä näe. Komea turkki niillä on ja muutenkin ovat suloisen näköisiä vipeltäjiä!

Torninmäen laavuretki

Viime lauantain laavuretki Torninmäen laavulle jäi taas mukaviin muistoihin. Pienellä porukalla ratsastettiin alkukesän vehreyden läpi metsän siimeksessä. .. Hellepäivänä metsän varjo tuntui suloiselta.
Laukkapätkä pehmeällä hiekkatiellä, kavioiden kumu... Wau, se on elämää!
Matkalla nähtiin joutsenen pesä lahden poukamassa. Ahkerasti emo siellä hautoi.

Laavulla oli jo nuotiotuli loimuamassa, metsästysmajan hämärässä. Levähdystauko oli tunnelmallinen, hevoset ruohostivat pihalla tyytyväisinä.
Paluumatkalla otettiin vielä reippaita laukkapätkiä ja nautittiin varjoisista metsistä. Kaunis tämä Suomen suvi, jylhän kallioiset metsät, vihreät niityt ja kimaltelevat järvet...

Kuka söi kenet?

Luonto oli tänään kaunis maastoratsastuksellamme vaikka satoikin. Uusia reittejä löytyi taas.

Uusi haukkojen pesäpuu löytyi ja jonkun isomman pedon haaskaama eläin. Kiinnostavaa. Olisko ollut supikoira mikä oli syöty, kun niin paljon pitkää, kymmensenttistä karvaa oli kiskottu irti matoksi, mutta itse saalis viety pois.

Mua kiinnostaa kovasti mikä eläin oli syöty, koska sen karva oli pitkää, karkeaa ja vaalean harmaata. Onko supikoirissa vaaleita? Olen nähnyt vain tummia supikoiria itse.

Mietin hakisko sitä karvaa tupon talteen...niin paljon rupesi kiinnostamaan. Jos joku peto onkin syönyt toisen pedon, eli suden? Hevosen selästä nähtynä voi tietysti näyttää erilaiselle tuo karvan laatu.

Toinen vaihtoehto että jonkun koira on syöty...siis norjan harmaa, metsästyskoira. Tosin olen kuullut myös että susilauma joskus tappaa ja jopa syö vanhan raihnaan suden myös. Luontokirjojen perusteella mitä olen tutkinut, uskon että tuo oli joka tapauksessa susien tekoa, ei esim. karhun tai muun pedon. Susi kyllä nielee myös karvaa saaliistaan..pitäs nyt kerrata biologiaa. :) Karva oli revitty siihen malliin, ettei tarvi ajatella että se olisi ollut vain ihmisen koiranharjauspaikka. Sekin nimittäin ois ollut mahdollista.Mutta kukaan ei revi koirastaan päällysturkkia eli kovaa karvaa kokonaan irti.:) Koiraa harjatessa lähtee vain pohjavilla.

Jaa kokemuksia

Jaa kokemuksia ratsastusvaelluksilta Ruoveden kauniissa maisemissa! Mitä löysit ja koit tallilla, maastossa, leirillä tai tuvassa. Tai kun otit ensituntumaa hevosiin ja tallimme muihin asukkaisiin.